Vaan ei se mitä neuloin, sen olen hetkeksi unohtanut ihan kokonaan!
Mutta tämä vaaleanpunainen on se mitä lupailin teille jo viikko sitten! Minulle jotain erittäin rakasta.
Tässä näin :) Isäni minulle aikoinaan nikkaroimat pienet vaunut.
Näitä työntelin noin 21 vuotta sitten innokkaana :) Siitä on todistusaineistoakin!
Ne olivat ajan saatossa jääneet autotallin perukoille, josta ne muistin ja halusin omaksi lankakorikseni :)
En voi kuin ihmetellä miten taitava onkaan oma isäni, joka on juuri minua ajatellen nämä joskus rakkaudella tehnyt :) Ja miten onnekas olenkaan saadessani vieläkin ihailla niitä :)
Loppuun vielä kuva muista rakkaista :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanat pienet vaunut <3 Pitäisköhän munkin tehdä tollaset koulussa? Terkkuja Veralta, pus
VastaaPoista