Kipeän kuulumisia

Mukavia juttuja on taas saapunut talouteen sekä postitse, että ihan kotiin kannettuna!

Liis käväisi perjantaina Helsingin ihmeellisessä maailmassa ja sain lahjaksi pienen pussukan, joita on ommeltu kilpaa #neulonnalla.

Tänne tulee tulevat silmukkamerkkini :) Se on siihen tarkoitukseen juuri omiaan.
Meinasin itsekin ommeltaa tälläisiä jossain vaiheessa, kunhan saan vetoketjuja.

Postimies ilahdutti taas tuomalla Etsystä tilatun merinovillaisen letin.


Tämä on tilattu täältä. Yritän jossain vaiheessa muuttaa tämän langaksi :P yritetään :D

Olen ollut hurjan flunssainen ja yskinyt kurkkuni kipeäksi, vaikuttaapa siltäkin että on lämmön nousua. Tästä johtuen en ole jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Kämppä on mukavasti rempallaan, ja mikään ei edisty. No kai se on sallittua levätä kipeänä.

Plokataan rokataan

Kiva päivä on tänään ollut!
Äitin kanssa käytiin kaupassa ja kotona äiti jakoi tuliaisia!
Sain kivan topin mekon.

Äiti toi myös suklaabanaaneja. En ole vielä lähemmin tutkinut mitä paketti sisältää, mutta suklaabanaaneja ne on!

Tällä viikolla on muutenkin ollut kivaa!
Meidän postimies (joka muuten on sympaattinen, kunnon risuparran omaava vanha setä) toi paketteja!
Cathlyn ihanainen lähetti ison kasan leimakuvia ja muuta kivaa korttiaskarteluun! Minun pitää Katille kanssa pistää paketti menemään, mutta odottelin sitä varten vaan näitä:

Ihana Penny Blackin leimasin ja mustetta kuvia varten, sillä niinkuin sanoin aikaisemmin muste loppui!

Talouden kolmijalka on myös alkanut "harrastella", nimittäin keittiössä. Olen erittäin mielissäni, sillä tuo tuntuu olevan luonnonlahjakkuus!

Paras pastakastike ikinä!

Vielä viimoisena kaiken päälle omien kätösten näpertelyä. Olisinko viimeinkin saanut konttineuleen valmiiksi?
Phah!
No en tietenkään olisi!
Olen tottakai alottanut jotain uutta!
"Aivot narikkaan" neulomista sen piti olla. Silmät ummessakin tulisi valmista nopeasti, näin toivoin. Vaan eeei, ei ei ei.. Kun ei osaa niin täytyy opetella, ja opetellessa täytyy keskittyä.
Olen aloittanut tämän noin kymmenen kertaa.

Kärmes-esittely

Ajattelinpa nyt esitellä meidän perheen lemmikit. Kissathan siis ovat vauvoja ja perheenjäseniä.
Tässä siis pojat ruokahetkellä.

Ekassa kuvassa komeilee Dia, amelanistinen viljakäärme.

Ja tässä Neve, joka on väriltään snow.
Bon Appetit, pojat!

Leimasimia

Tässä on nyt kaveria varten kuvattuna suurin osa leimasimistani.
Kokoelmasta puuttuu kirjainsetti, muutama vintagehenkinen leima ja joku ruma perhonen, sekä kaikki kiemurat.
Kuvaa klikkaamalla tuon saattaa saada isommaksi, kokeile pois ;)

Järjestelyyn käytin Googlen hauskaa uudehkoa lelua Picasa 3:sta. Aikamoista.

Ainiin ja kuvat on huippusurkeita ko leimasinmuste loppui.

Kissiplokaus

hihi!
Leikkisin uudella kameralla :)

Juttua pukkaa, ei mitään valmista, ei pelkoa!

Nyt tulee kuvatulva!
Ja kai tässä jotain ajatuksiakin yritetään kovasti laittaa esille.

Aivan ensiksi ikuisuusprojektiksi muuttuva norohuivi, jonka värit eivät kuvaan tulleet ollenkaan oikein. Valkoinen möhkö taustalla on marmorinorsu. EN JAKSA, EN PYSTY, EN KYKENE!
En siis ota enempiä kuvia paremmassa valossa. Sitä varten pitäisi muutenkin pukeutua, että saisi avattua ikkunaverhoja.

Olen oppinut vihaamaan tuota keskellä olevaa violettia.. Okei, se ei ole ihan noin kamala kuin kuvassa, muttei se silti mikään kaunis ole! Huivissa se on sentään ihan siedettävä. Sille voisi toisaalta yrittää tehdä jotain temppusia sitten kun huivi on valmis. Nimim. ässä hihassa.

Värit ovat muutenkin olleet ongelmallisia, koska Noro-tehtaalla ovat päättäneet, ettei kerien tarvitse olla keskenään samanlaisia.
Ratkaisin ongelman välinpitämättömään tapaani olematta väri-rasisti ja jatkoin siitä mihin edellinen loppui, oli seuraava väri järjestyksessä sitten oikea tai ei. Piut paut!


Tässä sitten monta vuotta vanhat villasukat. Eivät tosiaan minun tekemäni. Taitavat olla kummitätini kätten tekosia. Näistä kuva siksi, että olen kovasti pohtinut taloutemme villasukkatilannetta. Asuntomme neliöt pitävät sisällään vain 3 ja puoli paria villasukkia. Liian vähän? Opettelisinko tekemään? Mm?

Loppuun vielä edustavat pärstäkuvat.

Kenkälaatikkopornoa

Pahoittelen kovasti, ettei meikäakalla ole muuta päivitettävää kuin lankojen kuvia, pienen pienet vyötteet vaan päällänsä, mutta koettakaa kestää.

Tänään Helsinkiin saapui kiva paketti Tapiolta. Komeasti kenkälaatikkoon pakattuna. Pisteet kotiin kierrätyksestä!
Olin aivan varma, ettei pakettiin olisi mahtunut kaikkia tilaamiani lankakeriä, mutta kuinkas kävikään, sisällä oli kauniisti 15 kerää lankaa :D

Tässä kuvassa takana vaanii kaksi pientä lankavarasta.

Huomaakohan laadusta, että talouteen on saatu uusi kamera ;) olipa ainakin miellyttävämpää kuvata!

Talleilla ähellyksestä (ja urheilun puutteesta) johtuen tämä neiti on aika paikat kipeänä :D Ja tästä taas seuraa neulomisen vähyys. Korurintamalla olisi ihania ideoita ja materiaaleja, mutta minulta uupuu sopiva hopeinen lukko!

Markkalankapornoa

Joku markka jakeli blogissaan tällaisia ihanuuksia. No pyysi se hiukan lunnaita panttivangeistaan.
Pelastin tämän liilan, vaikka kakkosvihreän perään haikailin. Toisaalta sieltä messuilta tuli hankittua aika lailla samansävyistä vihreää.
Tämä kerä haluaa palmikkosukiksi!

Messujen lopputulos

Ihan ensiksi iso kiitos äidille messuilusta <3
Ilman ihanan äitini sponsorointia olisi tämänkin tytön harrastus jotain ihan huttua.

Kävimme aika nopeasti messut läpi. Aikaa kului se kaksi tuntia ja kaikki tarpeellinen nähtiin ja rahat kulutettiin.

Ensimmäiseksi sain kauniita kukkasia.
En muista enää minkä kaupan kojusta nämä olivat, pahoitteluni. Jos joku muistaa, niin saa hihkaista.

Sitten löytyi Marikorulta ihanat hilla-aiheiset hiuspinnit, joista toisen onnistuin jo rikkomaan, mutta liimasin takaisin ehjäksi. Toivottavasti liimaus kestää.

*huokaus* viimeiseksi eksyttiin Titityyn pääkallopaikalle. Siellä hääräili eräs tuttu tyttö, joka iski kouraan Ilun kashmir langan.
Tässä se on...

Niin pehmoinen lanka, ihan kyyneleitä alkaa valumaan. Siitä täytyy tehdä jotain ihanaa, kaunista.. jotain täydellistä. Ihanin lankani ikinä..

Kashmir halusi ystäväkseen toista ihanan pehmoista.. jotain merinon, kashmirin ja nylonin yhteistyön tulosta kauniin vihreissä.. Casbah..

Olen ollut nyt kolmisen viikkoa jotenkin hurjan herkällä tuulella. Kyyneleet meinaavat kirpoilla poskille milloin mistäkin asiasta, useimmiten ilosta. En ole lainkaan ahdistunut, on oikeastaan aika kevyt olo..

Täytyy varmaan tämäkin postaus nyt äkkiä lopettaa, kun meinaan alkaa jotain siirappista kirjoittamaan.