Vanhempieni kesämökin kausi avattiin toisaalta jo pääsiäisenä, mutta flunssa ja tukkoisuus pakottivat tämän parivaljakon jäämään kotiin.
Tälläkin kertaa meinasi käydä niin, mutta julmasti jätin kuumeen kourissa pyöriskelevän miehen oman onnensa nojaan kotiin ja lähdin itse traktoreiden luvattuun maahan, kohti Heinolaa. Mainittakoon tässä vaiheessa kuitenkin, että ostin jääkaapin täyteen helposti lämmitettäviä eineksiä, jotta potilas saa nopeasti ja vaivattomasti jotain syödäkseen. Ei siis aivan heitteillejättö!
Matka mökille sujui rattoisasti, vaikka vappupäivän marssit meinasivat vaikeuttaa kaupungista poistumista. Mökkitien viimeisillä pätkillä odotti vielä iloinen yllätys, sillä henkiseksi suojeluseläimekseni tituleeraamani kettu päätti näyttäytyä meille koko komeudessaan. Oli hurjan hieno :)
Olimme lähteneet liikkeelle jo sen verran aikaisin, että pääsimme perillekin aikaisin ja kaivelin puikot ja langat esiin ja loin silmukat pienen 4 v neidin kesäpipoa varten. Rannalla istuskellessa olikin mielettömän kiva neuloa. Järven pinnalla oli vielä hyvin ohut tumma hyhmäinen jäämatto.
Lauantaina hattu valmistui. Täytyy sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon, sillä ongelmitta ei tosiaan selvitty. Aluksi vaikutti että hattu olisi ollut aivan liian pieni ja äkkipikaisuuksissa katkaisin langat ja pudottelin silmukoita, kunnes tajusin ettei se mitenkään voinut olla liian pieni!
En kirjoita tästä nyt sen suurempia statistiikkoja, sillä lanka on jotain mitä lie, jotain bambinon tapaista, puikkoja en muista ja grammojakaan en saanut mitattua kun tyttönen meni kotiinsa hattu päässä. (Neito syö muuten "pokkornia" kuvassa :))Toinen valmistunut juttu on yksi (1) kalapala kalapeittoon :D
Tämän kalan lisäksi mitään muuta ei katiskaan tarttunutkaan.Jatkoin myös viimesyksyistä projektia Noron Silk Garden Litestä, mutta vaikka kuinka ohjeen mukaan tein, niin lanka loppui kesken, kuten viime lankapostauksessa mainitsinkin. Projekti on kyllä ihan viimeistä vaille valmis. Tämän neulojan ranteet tuppaavat nyt vaan ekaa kertaa kiukuttelemaan.
Sen enempää en kerennyt, vaikka matkalla mukana oli ehkä kuukaudeksi lankoja ja ohjeita mukana. Osaltaan terkemistä haittasi se, että oikeasti jouduin auttamaan arjen pyörittämisessä ja pitämään seuraa veljentytölle.
No, pitäähän sitä välillä olla myös "Maria-täti, Paria-täti!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti