Olen ollut jo melkein viikon kotona ja silti tuntuu kamalan vaikealta saada sanotuksi mitään.Vaikka kaikenkaikkiaan kerrottavaa riittäisi ties kuinka pitkäksi aikaa.
Suurimmilta osin matkan aikana paistoi aurinko. Silloin ei tietenkään muistanut napsia kuvia, silloin kävi liian ylikierroksilla, jutteli ystävän kanssa niitä näitä ja äkkiä olikin taas pimeää.
Kirsikka kukki. Kirsikkapuita oli kaikkialla. Samoin suloisia nelijalkaisia ystäviä.
En ole koskaan täysin nauttinut matkustamisesta. Niin tälläkin kertaa. Tunnen oloni niin typeräksi vieraassa ympäristössä, jossa en osaa toimia, turvaudun liiaksi muihin.Minulle pitäisi iskeä kartta kouraan ja heittää susille!
Silti, hiukan ikävä takaisin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti